perjantai 13. heinäkuuta 2012

Purrr!

Moi, mä oon Rooney kohta jo 7-vuotias. Kaikkea se emäntä sitten keksiikin. Se näytti mulle kuvia Mäykysestä ja kertoi mitä kaikkea ne jotkut ihmeen bengalit osaakin keksiä ja kysy, että saako mustakin tehdä blogin. No annoin sille tän kerran luvan ku se anto niitä ihania kalaraksuja eilen mutta saa nähdä mitä tästäkin taas tulee. Henkilökunta kertoi kovin totisen oloisena, että meidänkin reviirille saattais vielä joku ihmeen prinsessa ängetä tässä lähiaikoina. Mä en siitä ihan välttämättä niin hirveästi välittäis. Että pitäis muka alkaa tässä nyt sänkyä ja huomiota jakamaan. Kaikkea kanssa. Ja nyt vielä joku tällanen ihmeen blogikin piti perustaa ja kertoa mitä kaikkea mä osaan, eikö se nyt ole ihan sanomattakin selvää.

Henkilökunnan mielestä tää oli tosi nerokas idea. Ne meinas ilmottaa mut johonkin ihmeen kattihaasteeseenkin. Saa nähä mihin sitä naamansa taas joutuu sotkemaan.

Mä voisin nyt kuitenkin vähän kertoa itsestäni. Mä täytän ihan kohta jo 7 vuotta ja oon jo tosi iso poika. Emäntä adoptoi mut Nastolasta pienestä maatalosta kun mä olin ihan pieni. Mulla tais muistaakseni olla 3 tai 4 sisarusta. Mä olin ensiks ihan ihmeissäni mihin mun kaikki siskot ja veljet jäi mutta myöhemmin emännän kanssa on ollut ihan mukavaa, kun saan olla huomion keskipisteenä yksin.

Mun elämässä on kyllä kaiken näköstä ehtinyt jo tapahtua ja ollaan vaihdettu emännän kanssa kotiakin jo 4 kertaa. Ihan ihme touhua. Mutta mä voin sitten joskus myöhemmin kertoa mun kaikenlaisista kommelluksista.

Nyt viime aikoina emäntä on alkanu käskyttää mua ihan oudosti. Se näyttää sillein hassusti sormea ja mutisee jotain, mutta sitte ku laitan pyllyä maahan ni sen kädessä olevasta jutusta kuuluu naks ja mä saan namin. Yritin nousta seisomaankin ja puskea henkilökunnan jalkoja mutta ei ne ymmärtäny sitä namia sillon antaa. Myös ku heilutan tassua sillain hassusti ni saan namia. Mitähän kaikkea hölmöä ne vielä keksii. Eikö ne voisi tuoda niitä nameja kun mä näytän komealta sohvalla? Tätä on nyt jatkunut jo jonkun aikaa aina sen jälkeen kun emäntä tulee illalla kotiin. Joskus mua vaan väsyttää niin paljon, että ei jaksa namit kiinnostaa. Mä saan kuitenkin illalla ruokaa ja raksujakin on keittiössä. Eilen se hölmö emäntä viskeli niitä raksuja pitkin olohuonetta mutta se olikin ihan hauskaa metsästää niitä. Ja ne maistukin ihan erilaiselle ku mun tavalliset raksut.

Mä laitan tähän vielä mun kuvan niin näätte että olen kulmakunnan komein kolli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tassunjälkesi.