perjantai 19. lokakuuta 2012

Syksyn tullen

Rooneyn blogi ollut hetken tauolla henkilökunnan erinäisten kiireiden vuoksi. Henkilökunta oli myös ulkomaanmatkalla ilman kissaherraa ja sitähän Rooney ei voinut sulattaa lainkaan. Siis mitä on tällainen toiminta? No, ei sitä kovinkaan jätkä jaksa montaa päivää mököttää ku sai uusia leluja ja herkkuja.

Syksyn tullen on aina hyvä tehdä terveystarkastuksia ja valmistautua terveenä talven tuloon. Kissaherra sai varmasti traumoja rokotusreissulla, kun koko talo oli täynnä haukkuvia koiria. Hölmöllä emännällä ei ollut tullut mieleenkään kysyä, että onko siellä samana iltana menossa joku koirien lonkkakuvaus ruljanssi. Reissusta selvittiin onneksi sydämentykytyksillä ja tassuhiellä. Eläinlääkärikin hymähti herran hikeä tippuville tassuille.

Seuraava operaatio olisikin sitten hammaslääkäri. Ikää alkaa herralla jo vähän olemaan ja ikenet punoittaa ilkeästi. Henkilökuntaa toki aina vähän jännittää nukutuksessa tehtävät operaatiot mutta herran parhaaksihan se on ja eiköhän perusterveellä tyypillä mene kaikki ihan hyvin. Henkilökunta on ollut myös hieman huolestunut herran syömättömyydestä ja toivotaan kovasti, että se johtuisi vain hampaista. Hamppitohtoria yritetään päästä tapaamaan jo heti ensi viikolla. Henkilökunta on kuitenkin kovin luottavainen eläinlääkäriasema Mevetin henkilökunnan taitoihin, hammasleikkauksissa kuulemma seurataan tiiviisti eläimen elintoimintoja. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja herra olisi sitten tyytyväinen uuteen hammaskalustoonsa.

Kesä ja syksy on ollut kissaherran osalta melko ankea, koska henkilökunnan ja kissaherran asuintalossa tehdään julkisivuremonttia. Pelottavan näköiset ukkelit hyppivät ikkunoiden takana ja paukuttelevat milloin mitäkin. Lisäksi pihaympäristö on ollut niin törkyinen ja täynnä ruuveja ja nauloja sun muita ettei henkilökunta ole uskaltanut viedä kissaherraa ulkoilemaan. Ulkoilman haistelu on siis harmillisesti jäänyt vain avoimen ikkunan varaan. Kissaherra ja myös henkilökunta alkaa olla nyt jo vakaasti sitä mieltä, että miehet saisivat jo kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja lopettaa paukuttelun. Jospa sitä lumien tullen uskaltaisi vähän käydä hankia nuuhkimassa, tosin siihen voi vielä tovi vierähtää.

Valoa pimeyteen. Kissaherra on ollut ovelasti tutkaimet höröllä kun henkilökunta on vähän puhunut, että taloon voisi tulla uusi kiipeilypuu. Sen piti olla jo kissaherran syntymäpäivälahja mutta siirtynee joululahjaosastolle, Tekniikan maailmassa on myös kaikenlaisia uusia kissojen viihdykkeitä, joita ollaan tutkimassa mutta niistä mahdollisesti myöhemmin lisää.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Lelukatsaus

Jokaisella itseään rakastavalla kissaherralla täytyy olla ainakin 20 lelua. Tosin henkilökunta alkoi uusien synttärilahjalelujen myötä miettiä, josko niistä vanhimmista leluista voisi salaa hankkiutua eroon, koska niitä alkaa olla aika paljon. Ensimmäinen lapsihan on aina toki hemmotelluin, mutta jos Rooneykin nyt ymmärtäisi seniorikauden lähestyessä pitää huolta vain rakkaimmista hiiristä ja luopua osasta.

Henkilökunta voisi yrittää sopia Rooneyn kanssa, että aina kun taloon tulee uusia leluja niin jostain vanhasta pitää luopua. Rooney on epäilemättä asiasta sitä mieltä, että sama sopimus voitaisiin tehdä emännän kenkien ja laukkujen kanssa. Henkilökunta pohtii vielä asiaa.


Saammeko esitellä, herra Rooneyn leluarmeijaa. Valkoinen huiskulelu saatiin synttärilahjaksi äskettäin, samoin vasemmalla oleva höyhenhäntäinen kissanminttuhiiri, Kong Wubba ankka sekä sininen pallo höyhenillä. Mister Octopus ja Herra Siili ovat vanhoja, hyvin syötyjä tuttavuuksia. Alareunassa on myös turkoosi aktivointipallo, jonka sisältä löytyy aina välillä herkkuja. Wubba ankan jalat ritisevät kivasti ja pään sisällä on kulkunen. Maistuu Rooneyn mielestä oikein maukkaalle. Herra Siili ja Mister Octopus saavat ajoittain koviakin takajalkaiskuja ja terävää kulmahammasta, herra Siilin päätä on myös kiva järsiä ja imeskellä. Mister Octopusin jalat ovat vähän solmussa ja silmätkin ovat tainneet irrota mutta muutoin saaliit ovat sinnikkäästi vielä elossa kovasta käsittelystä huolimatta. Pallo sinisillä höyhenillä piipittää samalla tavalla kuin joskus elossa ollut hyppivä hiiri narun päässä, Rooneyn mielestä se vain ei ollut kovin kummoinen yhdistelmä, joten toistaiseksi hölmön näköinen pallo on saanut vain muutaman tassutuksen.


Jottei lukijat jäisi siihen uskoon, että herralla olisi vain muutama hassu lelu, tässä on koko Rooneyn lelulaatikko. Kuten kuvasta huomaa, erinäiset huiskulelut ovat tämän talouden suosiossa, ainakin jos Rooneyltä kysytään. Huiskulelut tosin vaativat myös henkilökunnan aktiivisuutta, joka ei Rollen mielestä aina ole niin aktiivista kuin pitäisi. Kori sisältää tällä hetkellä ennätyksellisen paljon rapisevia peltohiiriä, yleensä hiiriarmeija kätkeytyy henkilökunnan iloksi imurin tukkeeksi sohvien ja sängyn alle.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Synttärihulinaa

Tänään mister Pinkpaws (lue: herra Pinkkitassu) täyttää komeat 7 vuotta <3 Juhlinta tosin aloitettiin jo viime torstaina etukäteis synttärilahjoilla, kun henkilökunta innostui vähän lahjomaan herraa, koska oli innostuksissaan käynyt Stokkan lemmikkiosastolla etsimässä herralle lahjoja. Rooney sai uuden hienon huiskulelun (ne on ehdottomia suosikkeja) sekä uuden ihanan tuoksuisen kissanminttuhiiren. Torstaina maisteltiin myös uutta pihvitikkua ja sehän uppos kun melkein kädestä vietiin.

Henkilökunta tosin suunnitteli uuden kattoon asti ulottuvan kiipeilypuun hankkimista herralle sitten vähän jälkikäteislahjaksi. Eihän herraa voi siltikään juhlapäivänä ilman lahjoja jättää, sehän nyt olisi ennenkuulumatonta Rooneynkin mielestä.

Juhlapäivän aamu alkoi herkkuaamiaisella. Mereneläviä kaikessa muodossa ja iso keko katkarapuja. Rooney sanois että NAMS (eli siis kurrrrrrrnau) Juhlapäivää toki vähän haittaa henkilökunnan poissaolo päivällä, mutta illalla luvassa mahdollisesti lisää herran lahjontaa ja leikkimistä.

Juhlapäivän kunniaksi voidaan laittaa pieni kuvakooste.

Synttärisankari juhlapäivän aamuna poseeraamassa <3
Mamman napero <3

Rooney ihmettelee laiskistunutta tipun häntää. Uusi huiskulelu siis.

Rooney katseli eräs ilta henkilökunnan kanssa telkkua. Henkilökunta alkoi pohtia onkohan herran takapuoli vähän levinnyt
sitten viime kerrasta. Rooney oli tosin sitä mieltä, että henkilökunta voi tuijotella vaan omia takapuoliaan.

Herra Kalkkunaksikin kutsuttu oli löytänyt jälleen
uuden mieluisan lepopaikan, kun henkilökunta yritti
pedata sänkyä.
Rooney ja mansikat. Rooney tuli laittamaan henkilökunnan marjojen siivousoperaatioon hieman vauhtia. Kissa, mansikkalaatikko ja valkoinen matto ei ole se henkilökunnan mieleisin yhdistelmä.
 
No saihan se henkilökunta ne purkkeihin.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Tarkastustoimintaa ja aktivointia

Kissaherra Rooney viettää leppoisia kissanpäiviä. Keskiviikkona tosin oli vähän outoa kun kävi taas faneja vierailulla. Eihän sitä kukaan tähti koko päivää jaksa poseerata ja esittää sosiaalista, joten herra päätti piiloutua vuoroin sohvan ja sängyn alle. Ällöttävää sellanen koko ajan silittäminen ja lässyttäminen, Rooney tuumasi. Kaiken lisäksi olohuoneen ovi suljettiin yöksi eikä päässyt omaan kiipeilytelineeseenkään köllimään koko yönä. Törkeetä! Henkilökunnan iloksi kuitenkin herra tyytyi muutaman konserton jälkeen tulemaan makuuhuoneeseen nukkumaan ja nukkuikin jalkopäädyssä koko yön, joten vieraat saivat nukkua rauhassa.

Keskiviikkoiltana oli myös pieni sohvankorjaus operaatio. Sohva oli käännetty selälleen, jotta saatiin muutamat ruuvit kiinnitettyä. Siitäkös herra riemastui. Divaaniosa on luonnollisesti melko korkealla kun sohva makaa selällään. Divaaniosan korkeimmalla kohdalla oli herran mielestä ihana köllötellä, eikä sieltä olis haluttu tulla millään pois. Kaiken lisäksi sieltä pystyi myös hyvin antamaan korjausohjeita henkilökunnalle.

Tarkastajaherra Rolle aka Rooney

Torstaina olikin sitten henkilökunnan kotiuduttua vuorossa taas treeniä. Henkilökunta ihmetteli herran innokkuutta, mutta syynä taisi olla tuoksuvat pihvitikut, joita palkaksi sai. Tai sitten pahan makuinen aamuruoka, johon ei ollut paljoa koskettu. Treenit sujuivat mallikkaasti ja istuminen alkaa jo sujua, tosin ei vielä pelkästä käskystä. Rooney piti henkilökuntaa vähän outona aiemmin kun se vaan jotain mutisi, eikä herra ymmärtänyt mitä piti tehdä. Hieman luettua lisää naksutinkoulutuksesta, tyhmä henkilökuntakin tajusi vähän muuttaa koulutuksen luonnetta ja nyt sujuu heti paremmin. Koulutus alkaa myös selkeästi tuottaa jo tulosta, koska herra yrittää tarjota osaamiaan temppuja herkkupalojen toivossa. Yleensä tassun ojentamista ja puskemista, vaikkei jälkimmäistä olekaan vielä opetettu, se lienee luonnollinen reaktio. Henkilökunta on asiasta innoissaan. Mitä kaikkea voimmekaan vielä saada aikaan.

Myöhemmin illalla päätettiin kokeilla vielä toista temppua, josta toivottavasti tulee jatkossa olemaan suurin apu kaikessa. Nimittäin omatoimisesti koppaan meneminen. Toivotaan, ettei henkilökunta kuvittele kissaherrastaan liikoja, koppa ei nimittäin ole se mieluisin paikka talossa. Mutta juurikin sellainenhan siitä pyritään tekemään. Eilen oli koppaharjoituksen ensimmäinen päivä ja sekin oli suuri menestys. Tiedossa ei ole oliko syynä olohuoneen lattia, kiireettömyys vai palkkioina saatavat kuivakalat. Kissaherrahan olisi varmasti jo mennytkin koppaan, mutta henkilökunta päätti ohjeen mukaan päättää harjoituksen siihen kun herra koski jo tassuilla ja kuonolla kopan etureunaa. Harjoitukset jatkuvat.

Nomnom mitä täältä löytyy!

Liekö syynä innokkuus naksutinharjoituksiin vai muuten vain ylimääräinen energia, herra päätti viime yönä, että kello 00.48 on sopiva aika leikkiä. Henkilökuntaan saa kummasti vipinää, kun käy vähän järsimässä yöpöydällä olevaa viherkasvia tai vaihtoehtoisesti kiipeämällä emännän korulaatikon päälle. Vai oliko syynä muuten vaan hellyydenkipeys, kun kainaloon ottaminen rauhoitti herran. Rooney ei tosin tälläistä söpöilyä myönnä.

Yöllisten riehumisten jälkeen pitää saada nukkua, sehän nyt on sanomattakin selvää. Rooney oli aurinkoisena perjantaiaamuna klo 6.00 alla olevaa mieltä. Kuka ihme herää tähän aikaan yöstä?

Älä nyt viitti! Silmät kiinni, nyt nukutaan!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Muonitusta Zooplussalta

Eilen saapui jälleen odotettu zooplussan muonituspaketti. Tällä kertaa antaa kyllä henkilökunta paketin toimituksen nopeudesta pisteitä, vaikka paketti siinä luvatussa 4-5 päivässä saapuikin. Joskus pakettia on jouduttu odottelemaan toista viikkoa. Nyt täytyi myös ottaa kuva todistusaineistoksi, että paketti oli yhdessä osassa ja suurin osa ruokapurkeistakin kolhiintumattomia.

Zooplussan paketti

Edistystä oli kuitenkin tapahtunut. Toiset Almo Naturen paketit oli hienosti 6:n torneissa pakattu muoveihin, mutta toiset olivat jostain syystä irrallaan ja ne olivat sitten paketissa levinneet. Ruokapurkkien päällä oli jopa isoa kuplamuovia, joka oli pitänyt tavaroita paikoillaan. Henkilökunta ei ollut aiemmin varmaankaan huomannut, että toimitukseen sai valita joko DHL:n tai DPD:n. Tällä kertaa päätimme kokeilla DPD:tä ja taidamme pysyä siinä jatkossakin. Paketti toimitettiin kotiosoitteeseen illalla ja asiakaspalvelu oli joustavaa. Henkilökunta tosin jäi ihmettelemään, ettei paketin tuoja soittanut etukäteen, vaikka kotona oltiinkin. Olisi ollut harmillista olla juuri sillä hetkellä esimerkiksi kaupassa.

Kissaherra Rooney ei tainnut aluksi ymmärtää mitä paketissa oli. Purkit oli hämäävästi metallisia, eikä ne tainnut tuoksua millekään. Enemmän herraa kiinnosti paketin ympärillä ollut nauha. Henkilökunnan purkaessa pakettia muonituskaappiin, herra taisikin ymmärtää mistä oli kyse. Kaappiin änkeemisellä herra ehkä ajatteli tukkivansa purkkien kulkuväylän ja saavansa iltaruoka-annoksensa suoraan paketista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Paketin tulon kunniaksi henkilökunta antoi kuitenkin herran valita iltaruokansa itse ja ei ollut vaikea arvata mitä purkkia kuono tökkäsi. Almo Naturen mereneläviä tietenkin! Se on kissaherra Rooneyn suurinta herkkua. Ilmeisesti henkilökuntakin on alkanut jotain ymmärtää kun oli osannut tilata tusinan verran oikean värisiä purnukoita.

Seafood Mix: Siika 45%, kalaliemi 24%, simpukat 14%, mustekala 9%, katkaravut 7%, riisi 1%.

Jos Rooneyltä kysytään niin se vaan oli niin hyvää!

Henkilökunta tilasi testiin myös Cosma Thai purkkeja 6 kappaletta. Siellä makuina taisi olla kalapainotteista, makrillia ja sardiineja ainakin. Niistä Rooney antaa makutestinsä tulokset myöhemmin. Henkilökunta oli myös sangen tyytyväinen tarkistaessaan, ettei ainakaan Miamorin lohihyytelöön ollut lisätty sokeria niin kuin pelättiin huhujen perusteella. Tosin lohiruoissa on vaan 10% lohta kun muissa näyttäisi olevan 20% lihaa. Mistähän moinenkin johtuu? Lohi on tietenkin arvokas kala mutta...  Lihapitoisuudet on nykyään kissanruoissa niin olemattomia. Kun henkilökunta asiaa tässä eräskin päivä pohti, niin monissa marketin ruoissa on 4% lihaa ja lihan sivutuotteita. Se on ihan olematon määrä. Havainnollisemmaksi sen tekee se että se on 4 grammaa 100 gramman pussista. Ja mitä on se kaikki muu? Hyi yökötys. Rooney tosin viittaa kintaalla tällaiselle kaikenlaiselle hömpötykselle, hyvällehän se maistuu mutta aina välillä niistä kyllä alkaa masua korventaa. Mutta Rooneytä ei haittaa että henkilökunta pitää niitä mereneläviäkin parempana vaihtoehtona, vaikka ne henkilökunnan nenään vähän pahalle haiseekin. Rooney on kaikenlaisesta ruokajutusta mieltä kurnau!

Toimituksen vaihdos

Henkilökunta päättikin ottaa ohjat omiin käsiinsä ja jatkaa blogin kirjoittelua vähän eri persoonassa. Kissaherra kun ei välttämättä aina ole bloginkirjoitus hetkellä paikalla kertomassa ajatuksiaan. Herraa kuunnellaan silti ahkerasti ja annetaan mielipiteen ilmaisuvapaus sekä yritetään välittää kanssakissoille herran tunnetiloja mahdollisimman tarkasti.

Asiasta keskusteltuamme kissaherra oli asiasta mielissään, koska nyt jää enemmän aikaa loikoiluun ja muuhun paljon tärkeämpään. Henkilökuntakin voi nyt paremmin keskittyä kissaherran aktivointiyrityksiin ja sen selostamiseen.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kesä on ihanaa!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kapteeni käskee, anna ruokaa!

Me ei ihan selkeesti puhuta samaa kieltä henkilökunnan kanssa, kun ei ne ymmärrä mitä mä niille yritän sanoa. Mutta jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Osaan mä itekin. Mä tiedän missä mun ruuat asuu. Se on se kaappi sen katkarapukaapin vieressä. Emäntä oli luullut olevansa tosi ovela kun piilotti sen ihanan tuoksusen jutun mun ruokakaappiin. No olipa ovelaa, mä löysin sen heti!

Mä kerroin emännälle, että leikin jälkeen tulee aina nälkä ja menin vielä keittiöön huutaa, mutta ei se ymmärtäny. Mun masua kurni ja voi että ku teki mieli sitä tonnikalajuttua. Mä päätin sitten, että jos ei ruokaa tipu ni käyn hakemassa ite. Hölmö emäntä tuli tietenkin taas vaa räpsii kuvia.

Täällä se on, täällä se on! Mä tiesin!



Ruokaa!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Unelmien unilaatikko

Mä en vaan pysty ymmärtämään miks emäntä hommaa mulle jotain ihan tyhjänpäiväsiä hölmön näkösiä sänkyjä. Emminä niistä kovin ymmärrä mutta luulisin, että ne on maksanu aika monta katkarapupussia. Eikö ne nyt oo ymmärtäny, että mä tyytyisin niin kovin paljon vähempäänkin.

Henkilökunta toi kotiin meille sellasen kivan näkösen vadin. Ensiks emäntä uitti siinä takatassujaan sellasessa hassun näkösessä mönjässä ja sit se hylkäs sen eteiseen. Mä yritin kiivetä sinne, mutta tipuin kun se olikin vähän huteralla pohjalla. No, tekevälle sattuu. Emäntä tuli kattoo ja se vaan nauro, mua vähän hävetti. Se nosti sen vadin olohuoneeseen ja voi elämän kevät. Siinä on ihanaa loikoilla. Kyllä se aluks vähän hassulle haisi mutta menkööt, siinä oli niin ihanaa. Sit myöhemmin emäntä laitto sinne pohjalle vielä sitä maailman ihanimman tuoksusta juttua mistä mulla menee pää ihan pyörälle.

Rooney ♥ vati


Kattokaa mä mahdun tänne!



Kattihaaste #16: Istumapaikka

Mä osallistun kattihaasteeseen nyt ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa haasteen aiheena näyttäisi olevan mieluinen istumapaikka. Ja niitähän mulla löytyy. Yleensä mä en kyllä jaksa paljonkaan istuskella, leijonien kuuluu loikoilla tassut oikosena. Mutta jos haluaa nähdä ikkunasta jotain niin täytyy jaksaa istua ja joskus täytyy nousta ihan seisomaan kun pihalla tapahtuu niin paljon. Ikkunaverkkoon ei kyllä saa paljon nojailla, muuten henkilökunta tulee komentamaan. Mutta tässä nyt muutama kuva musta istuskelemassa.


Makuuhuoneen ikkunasta on kiva katella
mitä ulkona tapahtuu. Tosin henkilökunta
on kyllä ihan mun kiusaks verkottanu ikkunan
etten pääse syömään edes pikkuötököitä.



Olohuoneen ikkunasta on myös kiva katella. Tosin välillä siihen
parvekkeelle tulee jotain pikkutipuja isottelee. Jos mä vaan
pääsisin näyttää niille kenen reviiriä tää on.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Purrr!

Moi, mä oon Rooney kohta jo 7-vuotias. Kaikkea se emäntä sitten keksiikin. Se näytti mulle kuvia Mäykysestä ja kertoi mitä kaikkea ne jotkut ihmeen bengalit osaakin keksiä ja kysy, että saako mustakin tehdä blogin. No annoin sille tän kerran luvan ku se anto niitä ihania kalaraksuja eilen mutta saa nähdä mitä tästäkin taas tulee. Henkilökunta kertoi kovin totisen oloisena, että meidänkin reviirille saattais vielä joku ihmeen prinsessa ängetä tässä lähiaikoina. Mä en siitä ihan välttämättä niin hirveästi välittäis. Että pitäis muka alkaa tässä nyt sänkyä ja huomiota jakamaan. Kaikkea kanssa. Ja nyt vielä joku tällanen ihmeen blogikin piti perustaa ja kertoa mitä kaikkea mä osaan, eikö se nyt ole ihan sanomattakin selvää.

Henkilökunnan mielestä tää oli tosi nerokas idea. Ne meinas ilmottaa mut johonkin ihmeen kattihaasteeseenkin. Saa nähä mihin sitä naamansa taas joutuu sotkemaan.

Mä voisin nyt kuitenkin vähän kertoa itsestäni. Mä täytän ihan kohta jo 7 vuotta ja oon jo tosi iso poika. Emäntä adoptoi mut Nastolasta pienestä maatalosta kun mä olin ihan pieni. Mulla tais muistaakseni olla 3 tai 4 sisarusta. Mä olin ensiks ihan ihmeissäni mihin mun kaikki siskot ja veljet jäi mutta myöhemmin emännän kanssa on ollut ihan mukavaa, kun saan olla huomion keskipisteenä yksin.

Mun elämässä on kyllä kaiken näköstä ehtinyt jo tapahtua ja ollaan vaihdettu emännän kanssa kotiakin jo 4 kertaa. Ihan ihme touhua. Mutta mä voin sitten joskus myöhemmin kertoa mun kaikenlaisista kommelluksista.

Nyt viime aikoina emäntä on alkanu käskyttää mua ihan oudosti. Se näyttää sillein hassusti sormea ja mutisee jotain, mutta sitte ku laitan pyllyä maahan ni sen kädessä olevasta jutusta kuuluu naks ja mä saan namin. Yritin nousta seisomaankin ja puskea henkilökunnan jalkoja mutta ei ne ymmärtäny sitä namia sillon antaa. Myös ku heilutan tassua sillain hassusti ni saan namia. Mitähän kaikkea hölmöä ne vielä keksii. Eikö ne voisi tuoda niitä nameja kun mä näytän komealta sohvalla? Tätä on nyt jatkunut jo jonkun aikaa aina sen jälkeen kun emäntä tulee illalla kotiin. Joskus mua vaan väsyttää niin paljon, että ei jaksa namit kiinnostaa. Mä saan kuitenkin illalla ruokaa ja raksujakin on keittiössä. Eilen se hölmö emäntä viskeli niitä raksuja pitkin olohuonetta mutta se olikin ihan hauskaa metsästää niitä. Ja ne maistukin ihan erilaiselle ku mun tavalliset raksut.

Mä laitan tähän vielä mun kuvan niin näätte että olen kulmakunnan komein kolli.